MS Parma

Samaan aikaan, kun suurin osa MS Parman väestä hytisi YO-kylän sprintissä, kävi yhteistyökumppanimme Sormat OY:n TJ Ismo Laitakari lunastamassa Pauken hänelle asettaman haasteen ja kävi suorittamassa Linnavuoressa asennetreenin.

Minkälainen mies ja millä mielellä liikenteessä, selviää oheisesta Pauken tekemästä haastattelusta:

▲ Kerro muutamalla sanalla itsestäsi ja liikuntaharrastuksistasi

– Olen 45-vuotias kaarinalainen perheenisä ja ”on-off” kuntourheilija. Töikseni vedän Sormat Oy -nimistä yritystä, joka valmistaa Ruskolla rakennuskiinnikkeitä kotimaahan ja vientiin. Penkkiurheilua en harrasta ollenkaan ja kilpaurheiluun eivät ole kyvyt riittäneet, joten viimeiset 45 vuotta homma on toiminut suurinpiirtein näin:

Kuuskytluvulla Oulussa yritin saada maahan jäätynyttä potkupalloa irti. Seitkytluvulla kaivoin kiekkoja selkäni takaa Liedon Parman jääkiekkojoukkueen veskarina. 1973 alkoi partioharrastus ja PT-kisat Liedon Eränkävijöissä. Se on muodossa tai toisessa kestänyt läpi elämän. Karatea harrastin suht vakavasti 1979-85, taisin käydä nuorten SM-kisoissakin.

Varusmiesten kasarimuotia harrastettiin Rannikkojääkärikoulussa Upinniemessä - välillä uitiin saaristossa kumipuku päällä ja välillä ilman. Yliopistolla sain 90-luvun alussa kimmokkeen triathloniin Turun Urheiluliitossa. Viimeisin Bianchi - pyörä on vielä tallessa, mutta triathlonpuku ei kyllä mahdu mistään kohtaa päälle.
Jonkin sortin kestävyystausta, maantieteen opinnot ja partion opit oli hyvä yhdistää erävaelluskisoihin. 11 kertaa on tullut Erä SM -kisoissa käytyä, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Kun tieto- ja taito eivät riittäneet eräkisoissa, suostuin Mattilan Ollin ehdotukseen kokeilla 24h Rogaining -kisoja. Etenimme Majakka ja Perävaunu asetelmalla - minä olin se perävaunu ja Opa kiskoi keulilla. Heti ekalla yrittämällä 2008 saimme veteraanisarjan SM kultaa. Viime aikoina on tullut keskikehon rakentamisen ja lasteni karateryhmän valmentamisen ohella mietittyä josko 24h kisan henkiset vammat olisivat jo parantuneet, ja voisi lähteä kokeilemaan uudestaan...

▲ Minkälainen kokemus oli tehdä tuollainen tavallinen kilpasuunnistajan
perustreeni?

– Mukavaahan se oli. Ohut lumikerros paransi pitoa nastareiden alla ja antoi myös otsalampun valolle lisä tehoa. Täytyy tunnustaa, että vatsan päälle pesiytynyt vararavinto alkoi viimeistään puolivälissä tuntua, eikä enää tehnyt mieli juosta ylämäkeen. Ero kilpasuunnistajaan on ilmeinen. Pääsin kunnialla perille ja kotiin saunaan. Seuraavan päivän Telemark-laskuissa tuntuivat reidet aika voimattomilta, mutta onneksi hissillä pääsi ylös ja painovoima vei alas ☺

▲ Millaisia hyötyjä näet yhteistyökumppanuudessa suunnistusseuran
kanssa / suunnistuksesta ylipäänsä?

– Suunnistus ja metsässä liikkuminen ovat osa suomalaista identiteettiä. MS Parma toteutti syksyllä Sormat Oy:n TYKY -päivän Valpperissa. Koko henkilökuntamme osallistui päivän monipuoliseen ohjelmaan, ja makkaranpaiston ympärillä käyty jälkipuinti osoitti kaikkien olleen erittäin tyytyväisiä. Uskon, että siitä sai moni kimmokkeen uuden harrastuksen aloittamiseksi. Samalla tuli perustettua Team Sormat, jonka nimen alla firman oma väki tai lainaporukka voivat osallistua erilaisiin kestävyys- ja seikkailukisoihin.

▲ Aiotko jatkossa ottaa vastaavia haasteita vastaan?

Aina valmiina!