MS Parma

Samuli Salmenoja asetti tavoitteekseen maailmanmestaruuden siirryttyään ikämiehiin 35-vuotiaana. Kesti neljä ennen kuin tuo haave lopulta toteutui huhtikuun 29. päivänä ja Uudessa-Seelannissa. Pitkän matkan finaalissa hän kukisti Uuden-Seelannin Karl Dravitzkin 16 sekunnilla. Toki himmeämpiä mitaleja on tullut jo aiempina vuosina niin sprintistä kuin pitkältä matkalta.

Karsinnat eivät lupailleet vielä kovin hyvää. Virheitä tuli molemmissa karsintastarteissa ja ero kärkeen venähti peräti 27 minuuttiin sijoituksen oltua kahdeksan.

Fiilis ennen kisoja ei ollut kovinkaan luottavainen, sillä loppiaisena revennyt ja tammikuun lopulla leikattu polvikierukka ei ollut parantanut täysin ja harjoittelu oli siitä lähtien ollut lähinnä vain polven kuntouttamista. Ylipäätään juoksukertoja oli ennen ensimmäistä WMOC starttia kasassa vuoden alusta vasta 18 kpl, Salmenoja kertaili alkuvuoden tunnelmia.

Sprinteissä oli tarjolla teknisesti haastavia ratoja Aucklandin yliopiston campuksilla. Virheettömillä suorituksilla pääsi lopulta aika korkealle. –  Jalka ei toiminut vielä niin kuin sen täydessä vauhdissa pitäisi. Viides sija sekä karsinnassa että finaalissa oli oikeastaan maksimisuoritus, mihin tällä kunnolla ja taidolla pystyi, Salmenoja totesi.

– Koska olin kuitenkin pystynyt juoksemaan sprintit lähes polvea ajattelematta, niin olin ennen pitkän matkan karsintoja varovaisen optimistinen, että parempaakin voisi olla vielä luvassa. Pikaisen matka-aikataulun vuoksi en ehtinyt tehdä maastossa ainuttakaan karttaharjoitusta, mutta uskoin oman kokemuksen riittävän maastotyypin haltuunottoon karsintojen aikana, Salmenoja kuvaili kisan jälkeisiä tunnelmiaan.

– Karsinnoissa olin kuitenkin yllätyksekseni todella suurissa vaikeuksissa kartan kanssa. Maaston peitteisyys ja käyräkuvaustyyli osoittautuivat niin hankaliksi, etten selvinnyt maaliin kummastakaan alle kymmenen minuutin virhein, Salmenoja ihmetteli.

Finaaliin paikka aukesi vasta kahdeksanneksi parhaana, eikä odotukset ennen sitä olleet luonnollisesti  kovin korkealla, kun vauhtikaan  ei tuntunut oikein riittävän. Kun luvassa oli kuitenkin paras ja haastavin maasto, latautumisessa kisaan ei ollut vaikeuksia toivon kipinän syttyessä.

– Finaalipäivänä satoi vettä, mikä helpotti ainakin minua fyysisesti. Pelkäsin, että olisin matkustanut toiselle puolelle maapalloa vain suunnistamaan huonosti ja pistin kaiken keskittymiseni puhtaasti rastien löytymiseen. Ratamestari tarjoili 33 rastia ja todella haastavaa suunnistusta merestä nousevassa kangassuppamaastossa. Kun  selvisin niistä vain kahdella pienellä virheellä, olin maalissa todella helpottunut.

–Tiukan lentoaikataulun vuoksi piti kilpailukeskuksesta lähteä välittömästi maaliin tulon jälkeen ja tieto mestaruudesta tuli vasta 40 minuutin päästä tekstiviestillä matkalla kentälle. Millään aikaisemmalla WMOC radalla en olisi tässä kunnossa mestaruutta pystynyt ottamaan, mutta nyt pahimmat haastajat pummasivat itsensä yksitellen pois pelistä. Täydellinen rata minulle, summasi Salmenoja tyytyväisenä.

Sprintissä Salmenoja oli viides 1.07 kärjestä. Timo Peltola oli sprintin kuudes ja pitkän 13. Kati Peltola oli pitkällä 15.

Men 35 Final A (15) 11.3 km 275 m 33 C

1 Samuli Salmenoja FIN 1:17:19 0:00

2 Karl Dravitzki NZL 1:17:35 +0:16

3 Greg Flynn NZL 1:19:38 +2:19

• Jamo

Kisasivut