MS Parma

Viime kesänä vanhojen Mynämäki-jermujen keskusteluryhmässä pompoteltiin ideoita osallistumisesta porukalla johonkin isoon urheilutapahtumaan. Sitten tuli puheeksi, että Jukola on Mynämäessä kesällä 2022 ja siitä se homma sitten lähti – once in a life time -tilaisuus.

Kun lapsuuden takapihoilla juostaan maailman suurin suunnistustapahtuma, se houkutteli. Kerättiin porukka kasaan. Kaikilla oli urheilutausta. Aikaa oli vietetty enemmän urheilukeskuksessa kuin kirjastossa tai nuorisotilassa harrastaen: kuka jalkapalloa, kuka yleisurheilua tai talvella hiihtoa ja jääkiekkoa. Selkeä ehto ryhmään pääsystä oli, että kukaan ei osannut suunnistaa.

Tuomas Mäkelä toi julki, että hänellä saattaisi hihassa olla ässä, joka voisi auttaa valmistautumisessa. Kaikkien yllätykseksi tämä ässä osoittautui suunnistuksen maailmanmestariksi Reeta Kolkkalaksi.

– Parempaa couchia emme olisi voineet saada eli iso kiitos tietenkin Reetalle. Hänestä on ollut suuri apu varmalla ja osaavalla sekä rauhoittavalla otteella meitä välillä vähän liiankin innokkaita äijiä luotsatessa, ryhmä vakuuttaa.

– He ovat täysin omistautuneita ja kovia treenaamaan suunnistusta. En muista, kuka heistä ekana teki mainion whatsapp-reittihärvelin videoin ja selityksin. Siitä oppii kyllä kaikki, vaikkei olisi niissä iltarasteilla ollut läsnä. Ei niillä taida enää olla elämää suunnistuksen ulkopuolella, Kolkkala toteaa hymyssä suin.

Ensimmäiset treenit pidettiin Parmanharjun maastoissa Liedossa syksyllä ja hommahan sujui kuin yläasteella tai intissä aikoinaan. Koutsi oli tehnyt ryhmän tasoon nähden oikein vaativan päiväkotitasoisen radan ja siitä ryhmä selvisi kunnialla. Muutaman kerran on ollut yhteisharjoituksia ja kukin on treenannut omaehtoisesti tahollaan.

Mynä-Pummien viestin avaa Kai Oksanen. Hän valitsi avauksen, jotta ehtii varmuudella poikansa sunnuntaiaamun rippijuhliin. Tuomas Mäkelä ja Jussi Huuskonen juoksevat lamppu päässä pyrkien selvittämään yöosuudet. Lyhimmät osuudet hoitavat Elias Mäkelä ja Jarno Sainio, joka vasta kuukausi sitten liittyi joukkueeseen.

Uutta voimaa tarvittiin, kun alunperin mukana olleet Mika Varjonen ja Tomi Auremaa joutuivat luopumaan tavoitteestaan. Varjonen huoltaa ja Auremaa on mentaalipuolen koutsina. Huollon vastuut on jaettu Veli-Pekka Suomen ja Rauno Eevan toimesta.

Kahdella viimeisellä pitkällä osuudella tarvitaan kestävyyttä. Kuudennella osuudella on tulessa joukkueen mediavastaava Tomi Korhonen.

– Tavoite oli pitää vesitorni näkyvissä koko ajan ja hoitaa homma tyylikkäästi kotiin. Suunnitelma vesittyi, kun aloimme epäillä, että Kallavuorillakin käydään kääntymässä. Tosiasiassa ollaan tyytyväisiä, että kaikki pääsevät matkaan ja jos vielä hyväksytysti läpi, niin ollaan maksimisuorituksessa.

– Kolme ensimmäistä osuutta mennee normisti, loput yhteislähdössä. Otetaan mielummin varman päälle kuin vauhdilla. Saa nähdä, miten suunnitelma pitää letkassa. Rikkonaista maastoahan tuolla on, että ihan kuutamolle ei varmaan itseämme saada. Tuttu kasitie ja Kärrystentie rajaavat kulkuamme. Ollaan naureskeltu, että viimeksi oltiin Kallavuorella täydellisen auringonpimennyksen aikaan heinäkuussa 1990. Toivottavasti ei pimennys iske päähän tällä reissulla, Korhonen pohdiskelee tulevaa taktiikkaa.

Juoksutaustainen Kivistönmäen sälli Petteri Kylänpää pääsee aamuauringon paisteessa 16,5 kilometriä pitkälle ankkuriosuudelle.

– Hyvin ovat treenit menneet. Läntisen Uudenmaan iltarastit ovat tulleet tutuiksi kevään aikana. Pummeja vielä tulee, mutta Reetan opeilla rastit löytyy mukavasti. Suunnistus on kyllä mukava laji. Tästä jää kyllä pysyvästi uusi laji omaan lajireppuun, ankkuriksi valmistautuva Kylänpää uskoo

– Itseäni eniten on askarruttanut matkan pituus. Olen tässä näitä viiden kilsan iltarasteja juossut kisoissa ja omatoimirasteilla. Kilometrivauhti on ollut siinä vartin luokkaa tai vähän alle. Auttavillakin matikan taidoilla osaa kalkuloida, miten kauan kestää 16 kilometrin eteneminen. Toki moni kokeneempi suunnistaja on sanonut, että helpompi on löytää rasteja Jukolassa isossa porukassa kuin Nuuksion perämettissä yksin haahuillen. Koodien ja letkojen kanssa on oltava tarkkana.

– Kaiken kaikkiaan matka kohti Jukolaa ollut ihan helkkarin mukavaa. Vanha porukka on taas kasassa ja kaikki ovat olleet innokkaasti sitoutuneita matkalla kohti Jukolaa. Yhdessä ja pieni pilke silmäkulmassa – tosissaan, mutta ei tosikkoina.

• Jamo
• KUVIA