MS Parma
huippusuunnistusseura Mynämäeltä ja Liedosta
- MS Parma
- Info
- Toiminta
- Kilpailut
- Jukola 2022
- SM-viesti 2019
- Uutisia
- Kilpailukutsu
- Kilpailuohjeet
- Tävlingsdirektiven på svenska
- Aikataulu
- Ratamestareiden mietteitä
- Ratapituudet
- Kuntosuunnistusviesti
- Tulospalvelu
- Online-tulokset
- GPS-seuranta
- ISTV:n lähetys
- Kilpailukeskuskartta
- Ravintolapalvelut
- SM-kilpailujen erillisohjeet
- Kuvia maastosta
- Vanha kartta
- Pelastussuunnitelma
- Majoitusvaihtoehtoja
- KISAKUVIA
- Kilpailut 2017
- Kilpailut 2016
- Kilpailut 2014
- Kilpailut 2013
- Kilpailut 2012
- Kilpailukalenteri (IRMA)
- Kuntosuunnistus
- Suunnistuskoulu
- Nuoret
- Keskustelu
- Valmennus
- Kuvagalleria
31.7.2015
Oocup Sloveniassa
Susanna Tervo ja Emilia Rantanen olivat mukana suomalaisporukassa, joka hakemassa eksoottisia kokemuksia 5-päiväisestä OOcupista Slovenian Lokvessa. Molemmat voittivat sarjansa ja vielä reilulla aikaerolla ja suomalaismenestyjiä oli useampiakin.
Suskin kuulumisia: – Terkut Italian Alpeilta! Kisaviikosta palaudutaan vaeltamalla ja gelatoa syömällä! Oocup oli toimiva viikko kaikin puolin. Yksi kisakeskus, josta lähdettiin lähtöön parina aamuna bussikyydillä. Maali oli aina myös eri paikassa. Maastot vaihteli todella hitaasta ja vaativasta karstikivimaastosta vähän nopeampikulkuiseen suppamaastoon. Nousua oli kuitenkin kaikkina päivinä ihan riittävästi. Järjestelyt toimi ja radat oli haastavia, rastit piilotettuja ja pohja hidasta. 10min/km oli tiukassa eliitin miehilläkin. Viikosta jäi positiivinen fiilis. Kaikki toimi omalla painollaan, rento meininki ja ihmiset ystävällisiä!
Emilian ajatuksia viikosta: – Ekana päivänä jännitti mitä on luvassa. Tiesin kyllä, että tumman vihreistä ei kannata yrittää läpi. Läpimenevä polku kuitenkin houkutteli, mutta ei sitä ollutkaan ja piti tehdä iso kierto takaisin päin jotta pääsin rastille. Sen jälkeen vihreät sai olla osaltani rauhassa.
Maastot oli paikoittain tosi kivisiä, välillä juokseminen niissä oli ihan mahdotonta. Vikan päivän maastossa oli välillä sellaisia paikkoja, että niissä oikeesti pelotti mennä, kun katsoi miten iso pudotus vieressä on.
Maastot oli tosi opettavaisia, joka päivä kokonaan eri maasto ja loppuun asti kunnon suunnistusta. Välillä polut pelasti aika paljon, kun en hahmottanut kunnolla kartasta, mikä on mäki ja mikä suppa. Oli helppoa valita kierto polun kautta. Niillä juokseminen oli kuitenkin paljon nopeampaa kuin kivikoissa.
Kisat oli järjestetty ilmeisesti melko pienellä porukalla, mutta siinä oli kyllä onnistuttu.
- Jamo -