MS Parma

Jukolan siirryttyä elokuulle niin henkiin herätetty Lakeuden Viesti Viestiliigan osakilpailuna täytti ns. jukola-viikonlopun. 30 vuotta sitten juostu Kraateri-Jukola on taatusti edelleen monen kokeneen suunnistajan mielessä joko onnistumisena ja tai totaalisena floppina. Saman kokemiseen tarjosi erinomaiset mahdollisuudet nytkin Lakeaharjun rappujyrkännemaasto Vimpelissä.

MS Parman nuoret naiset Elsa Ankelo, Tessa Salmia ja Enni Jalava vahvistettuna kokeneella Anni Heikkosella keräsivät mukavan pistepotin sijoittumalla helteisessä kisassa kuudenneksi.

Tarjolla oli tarkkaa kartanlukua mutta myös välejä, joilla tossun piti viedä oikeassa suunnassa. Kilpailukeskuksen lähellä suunnistusta helpottivat tai vaikeuttivat kesken jääneet hiihtobaanojen pohjaurat. Paljon oli tunnetusti pienimuotoista ja sykeröistä, jolloin näkyvyyttä ei liiemmälti ole. Ratamestarin johtavana ajatuksena oli rakentaa viesti, joka ei ole maastojuoksukilpailu, vaan hyvää kartanlukutaitoa, rautaista fyysistä kuntoa ja toki älykästä maastojuoksutaitoa testaava tapahtuma. Sitä se todella oli, eikä pussillisesta onneakaan ollut haittaa.

Viestin voitti Lahden Suunnistajat-37 ja millä tavalla! Kun joukkue on eka osuuden jälkeen kärjestä seitsemän minuuttia ja voittaa viestin yhdeksällä minuutilla huolimatta ankkuri Minna Kaupin viiden minuutin kiemuroista, niin jotain todella mystistä tapahtui ja paljon. Yksikään joukkue ei selvinnyt virheittä, niitä tuli pienempiä ja isompia.

Lakeaharjun juurelta startattiin ja eka koettelemus oli nousta laskettelumäen harjalle. Elsa Ankelo avasi vauhdilla ja nousi sen kärjessä. Mutta mitä siten tapahtui, kun tarjolla oli neljä hajontarastia syherikössä.

– Ykkösellä oli tosiaan  suuria vaikeuksia. Hyvästä suunnitelmasta huolimatta rasti ei tullut ensimmäisellä, eikä vielä toisella tai kolmannellakaan yrityksellä vastaan. Leiman saatuani  ajattelin, että ei ole mitään hävittävää ja laitoin kaasun pohjaan. Suunnistus alkoi taidollisesti sujumaan ja selkiäkin alkoi näkyä edessä. Vaihdossa yllätys oli suuri, kun sija oli niinkin hyvä kuin 8. Ei tainnut olla muillakaan virheettömiä suorituksia. Suoritus ei ollut kuitenkaan sellainen, mitä olisin halunnut joukkueelle tarjota ja se kyllä harmittaa, Elsa kuittasi.

Anni Heikkosella taisi olla ensimmäinen startti numerolappu rinnassa tänä keväänä.

–Liikaa suuria virheitä. Haastavaa ja tänään liian vaikeaa minulle. Sijana hyvä, mutta ero kärkeen joukkueellakin suuri. Näistä on hyvä lähteä parantamaan.

Tessa Salmian alkumatka sujui hyvin, kesiosassa oli vaikeampaa ja loppu taas hyvin.

– Olihan tämä vaativa maasto fyysisesti ja etenkin taidollisesti, mikä yleensä mulle sopii. Alussa menin Paimion kanssa, mutta reitinvalinnalla jäin, jonka jälkeen oli tehtävä yksin töitä. Tuli liikaa pientä koukkua, epäröintiä ja puskassa rymyämistä, eikä tossukaan ollut ihan syönnillä. 6. Sija kovien joukkueiden joukossa on silti meiltä hyvin, varsinkin kun parannettavaa jäi seuraaviin kertoihin!

Enni Jalava ankkurina selvisi urakastaan parhaiten ja oli osuudellaan seitsemänneksi nopein tiukassa maajoukkue-naisten ryppäässä.

– Oli kyllä hieno kisa! Erittäin vaativaa suunnistusta ja koko ajan sai olla varpaillaan. Suunnistin koko matkan yksin ja onnistuin välttämään isot virheet ja se riitti tässä maastossa hyvin. Koko joukkue oli tyytyväinen 6. sijaan, vaikka suorituksiin jäi parannettavaa kaikilla.

Maija Sianoja palauttelee vielä rankasta parin viikon mittaisesta  MM-leiristä Tsekeissä. Useat vauvalomat ovat vaikuttaneet kokoonpanovaikeuksiin, kuten myös vammat.

Miesten viestiin ei löytynyt viittä vapaaehtoista, joten hyvä jukolaan valmistava kisa jäi nyt kokematta.

• Jamo
• Kisasivut
• Tepon albumista