MS Parma

IFK Göteborg otti kolmannen peräkkäisen Tiomila-voiton Skånessa. Voiton avaimet olivat käsissä jo viidennen osuuden jälkeen, kun Göteborg ja MS Parman Akseli Ruohola karkasivat muilta 5,5 minuutin päähän. Ero toiseksi suunnistaneeseen KooVeehen oli enimmillään yli 9 minuuttia 8.osuuden jälkeen ja maalissa vajaat 8 minuuttia.

Läpi yön vallitsi kunnon suunnistussää. Lähdön aikoihin puhkesi rankkasade, mikä ajoittain taukosi, mutta kylmän kosteaa keliä riitti aamuun saakka hidastaen viestin kulkua.

MS Parman alku sujui täsmälleen käsikirjoituksen mukaisesti, jollei vähän paremminkin. Hajontojen vaikutuksesta viestin kulkuun sai tuntuman heti avausosuudella.

Yury Tambasau oli eka väliajoissa 50. ja vaajat kolme kilsaa myöhemmin kakkonen. 8,7 kilometrin kohdalla 60 joukkuetta oli minuutin sisällä, erot oli tosi pieniä. Läpi viestin ongelmia aiheuttanut vaativa hajontarypäs ratojen loppuosalla  hidasti myös Yuryn menoa, kun kympin kohdalla edessä oli 55 joukkuetta ja kärki oli 1,5 minuutin päässä. Vaihdossa sija oli 25. minuutti keulasta.

Arto Talvinen pääsi matkaan nälkäisenä ja jo eka väliajoissa Arto oli neljäntenä.

– Keskityin  heti alussa omaan suoritukseen ja poimin hajontani varmasti. Katselin välillä ympärilleni ketä on matkaseurana. Kåren Isac von Krusenstjiernan kanssa juostiin hyvää vauhtia käytännössä koko osuus yhdessä. Pitkällä välillä kiertomme oikealta  oli pari minuuttia suoraa vetoa hitaampi.

– Yhdellä tiheikkörastilla mentiin ihan vierestä ohi ja taakse aukolle saakka. Kiinniotto oli vähän vaikeaa ja annoin muiden hoitaa homman.  Lopussa tuli vielä minuutin koukku. On tämä kakkososuus viestin paras osuus, sopivasti sähinää, muttei viestin alun kilpajuoksua. Jaksoin hyvin, tyytyväinen Arto myhäili studiohaastattelussa.

Henri Kalve veteli osuutensa eka puoliskon kärjen vauhtia, mutta viimeisellä parilla kilsalla ero kärkeen venähti  4,5 minuuttiin.  Se takasi takasi Artem Popoville kuitenkin namupaikan KooVeen Oleksandr Kratovin letkassa långa nattenille.

Mielenkiintoinen putkiosuus, jossa riitti reitinvalintaa. Pisin rastiväli oli 4,5 km. Kun oli juostu 12 kilometriä letkat yhtyivät, kärki oli tavoitettu Kratovin ja Popovin leimatessa piikissä. Sama jatkui koko 17 kilometrin osuuden loppuun saakka kärkiletkan kuivuessa 14 joukkueeseen.

Akseli Ruohola pääsi mielipaikassa liikkeelle. – Otin pari ekaa hajontaa tarkkaillen ja kolmannessa huomasin Göteborgin ja  Linnen olevan samalla hajonnalla. Pian olimme Högstrandin kahdestaan. Vauhti oli sopivaa, ei kannattanut lähteä tekemään mitään omaa. Koko loppu meillä oli sama rata. Viitoituksella alkoi kärkipaikka kiinnostaa ja lopulta se tuli helposti, Aksu fiilisteli osuutensa kärkenä.

Puoli viestiä takana ja MS Parma kärkipaikalla. On ollut joskus ennenkin, Heinosen Mikko 2007 ja muistaakseni Hrikelän Mikko joskus 200-luvun vaihteessa. Peeter Pihl läksi alusta saakka tekemään omaa työtä. Kolmen kilsan päässä mies oli yksin, Göteborg oli karannut reilun minuutin päähän.

Sitten eteen tuli painajaismaiseksi muodotunut kivirasti kivisessä tiheikössä ja homma kirposi lopulta käsistä. Ensin yksinäistä sakkailua rastin ympärillä, takaa aukon reunastakin oli vaikea saada kiinni ja muitakin valoja alkoi tulla mukaan pyörimään. Kahdeksan minuutin virhe, mutta kakkospaikkaan oli vain kolme minuuttia. Loppu tuli paremmin  ja sija vaihdossa oli 12.

Aaro Julkunen juoksi osuutensa varmanoloisesti. Kärkivauhdista tuli takkiin viitisen  minuuttia, mutta sijoituksellisesti tilanne säilyi.

Pimeyttä riitti vielä 8. osuudellekin. Jonas Hubacek pysyi kärkivauhdissa ensimmäiset kolme kilometriä, mutta seuraavalla pätkällä tapahtui jotain katastrofaalista, mihin kului 14 minuuttia extraa. Viimeiset neljä kilometriä meni hyvin ja sijoitus oli 16, mutta ero kärkeen oli venynyt jo 35 minuuttiin.

Viiden kilometrin 9. osuudella Ricardo Esteves Ferreira  ei ollut sinut maaston kanssa. Eka 3,4 kilometrillä kului seitsemän minuuttia liikaa aikaa. Näissä haminoissa sijoitus tippui vain kahdella.

Edustustehtäviin palanneen Antti Vainion tehtävä oli tuoda joukkue kunnialla maaliin. Alku osui täysin  tyhjään väliin, kolme minuuttia oli tyhjää edessä ja takana. Huippuankkureita vilahti jossain silloin tällöin, mutta pitkään heistäkään ei ollut seuraa. Sijoitus valui tasaisesti alaspäin, mutta hyvä veto pitkään tositoimista poissa olleelta Vainiolta.

Kakkosjoukkue oli avausosuuden jälkeen sijalla 203. Nuorekas joukkue juoksi hyvin ja paransi sijoituksiaan osuus osuudelta. Aleksi Hellmanin hieno ankkuriosuus päätyi sijalle 102.  Samuli Salmenoja oli Ricardoa minuutin nopeampi.

– Alku meni suunnitellusti 5:nnelle osuudelle saakka. Peeterin virhe oli harmillinen, sillä ilman sitä asetelmat olisivat olleet mielenkiintoiset myös aamun sarastaessa. Myös Joonas ja Ricardo tekivät odotuksiin nähden liikaa virheitä. Kaikesta huolimatta kuusi miestä teki hienot juoksut ja näyttivät, että meiltäkin löytyy tarvittavaa osaamista kärkitiloilla juoksemiseen. Erityismaininta Vainion Antille hienosta juoksusta ankkuriosuudella, kiitteli Salmenoja.

• Jamo
• Tulossivu/online