MS Parma

Nollan tuntumassa pysytellyt lämpötila piti huolen ettei tortai-illan mittaan alas varissut lumi ollut mihinkään kadonnut. Lehtoniemen ympäristö näytti olevan siinä vielä hyväosaisempi kotopuleen verrattuna. Nenänvalkaisun ystävät häipyivät lumioksaiseen metsään porraslähtöinä Lehtoniemen leirikeskuksen kedolta Särkijärven liplatellessa vielä vapaana taustalla.

Perinteisesti osallistujat ovat saaneet tottua järjestäjien oikkuihin. Tälläkin kerralla oli tarjolla vanhaa kunnon peruskarttaa osalenkkien joukossa. Järjestäjien vetoaminen äidin ohjeiden noudattamiseksi ei kaikkia tavoittanut, kisasta selviäminen ilman lamppua ei ennen aamua olisi ehkä ollut mahdollista.

Kolmen tunnin suoritusaika pisimpänä vaihtoehtona pelasti kuitenkin paleltumariskin järjestelytoimikunnalta, joka oli viritellyt toimintakeskuksensa kilometrin päähän Lehtoniemestä. Luonnon olosuhteissa koppa-auton lavalla toimi tulosyksikkö korkeapaineen alaisena neljällä läppärillä ja huoltoteltasta oli tarjolla perinteistä tankkausmurkinaa ulkolämpöisenä ja tietysti lämmintä mehua.

Nenänvalkaisu-leimaussysteemi ns. kartanvaihtorastilla oli uutta ja omaperäistä. Parin numerolapuiselle ja ilman numeroa olleelle oli omat leimauslinjansa ja emit-nollauksensa ennen uutta vetoa. Järjestäjillä oli tekemistä saadaa parit uppoutumaan uuteen järjestelyyn ruuhakisimpina aikoina.

Suurin ryysis oli ensimmäisessä kartanvaihdossa, jolloin kaikilla osallistujilla oli takanaan vasta 2,5 kilsan rata. Veturipari talloi jäljet ja muut yrittivät osua samoihin askelmerkkeihin. Toki hajontaakin syntyi reitinvalinnoista. Tosille maistui tiekierto paremmin, kuin peltoa pitkin juoksentelu.

Kolmen tunnin tavoiteaikaa tavoitteli seitsemän paria, kahteen tuntiin oli selkeästi eniten pyrkiviä ja kävelykeppeilijöille, typyköille sekä pojanklopeille täsmäys oli 1,5 tuntiin. Tapahtuman nuorimpana parina MS Parman 12-sarjalaiset Aleksi Karttila ja Samuli Rosuku valitsivat eka kartanvaihdossa rohkeasti 3,5 kilsaa lisää vaativaa suunnistusta, kun lamput piti jo systyttää kartanlukua varten.

Allekirjoittanut ei kestänyt tuon 1,5 tunnin täyttymistäkään, kun näpit olivat sen verran kohmeessa, että oli parempi suunnata kotiinpäin ja jäädä odottelemaan tulosten julkaisua, mikä isänpäivän kunniaksi  tapahtui ennätysnopeasti.

Pisimmän matkan, 20,5km, kolmen tunnin tavoite-ajassa suunnistivat veljekset Ritasalo Timo ja Teemu, joitten salainen ase saattoi olla huoltoteltalla omista muovikasseista nautitut energiageelit. – Olihan se aika kylmää, varsinkin oltuani liikkeellä paljain käsin sormet kohmettuivat. Suosista pyrimme välttämään enempiä peruskarttoja ja se taktiikka onnistui, Timo kertoi oltuaan terävässä kunnossa jo klo 9.30 sunnuntai-aamuna viemään parikymmentä rastia heijastimineen Mynämotellin maastoon talvikauden taitoharjoituksia varten.

Sarjavoittajia olivat myös parit Anni Valtonen-Aaro Ruohola sekapareissa, Mari Mäkelä-Sonja Eura naisissa, Niklas ja Thomas Ekström nössö-sarjassa, Hannu Vannas-Tuomo Peltola kävelykeppi-sarjassa ja Konsta Piironen ja Rasmus Ekström pojanklopeissa.

Sen verran tapahtuman selkeästä ja perusteellisen yksiselitteisestä suoritusohjeesta käy selville, että ensi vuoden Nenänvalkaisuun on muuten odotettavissa taas ennätyspitkät radat vanhalla systeemillä, mitä se sitten tarkoittaakin. Kaikkeen kannattaa varautua ja ainakin kannattaa jatkaa harjoittelua myös peruskartoilla, jos haluaa palkinnoille. Nautinnon saa kuitenkin kaikki!

Jamo -

Alkuillan tunnelmia kameran takaa

Nenänvalkaisun sivuille on tuloksia odotettavissa