MS Parma

Leiri alkoi jännittyneissä tunnelmissa. Terrori-iskun uhka nosti Norjassa valmiustilaa. Kaikilta maahan pyrkiviltä vaadittiin matkustusasiakirja, jota saatettaisiin raja-asemalla kysyä. MS Parman suunnistajat lähestyivät rajaa kolmella ryhmällä. Pääsisivätkö kaikki halukkaat leirille vai käännytettäisiinkö passittomat kotiin?

Outi ja Opa ajoivat pääjoukon kanssa Tukholmasta vuokra-autoilla. Rajan ylitys sujui yhtä jouhevasti kuin Oslon vuonon alitus 7 km pitkää tunnelia pitkin. Hanne-Line matkusti Etelä-Ruotsista O-Ringeniltä junalla, joka rajuilman takia kulki normaalia hitaammin. Lisäksi Oslon rautatieasema oli "sekaisin" ja Hanne-Line sai seikkailla itsensä bussilla seuraavalle asemalle ja sieltä Konsbergiin menevään junaan. Hyvin neuvokas nuori nainen selvisi rankasta päivästä. KoskivaaraHeinoset juuttuivat valtatien ruuhkaan Ruotsi-Norjan rajalla ja autonkuljettaja sai useita asiantuntevia neuvoja takapenkiltä, miten autoa ajetaan. Kova oli kiire leirille. Portugalin vahvistus Miguel saapui junalla Oslosta. Koska oli pientä epätietoisuutta, milloin Luis saapuisi leirille ja niin Outi vietti ensimmäisenä yönä muutaman tunnin Kongsbergin rautatieasemalla suunnitellen asua yllätysohjelmaan. Luis puolestaan vietti seuraavan yön Oslon rautatieasemalla ja saapui sitten aamujunalla Kongsbergiin. Kansainvälinen leirimme toimi koko ajan suomeksi, englanniksi ja norjaksi.

Majoituimme Kongsbergissa IL Bever’n seuratalolla. Meitä avusti ennen leiriä ja leirin aikana Liedon Parman maajoukkuesuunnistaja 1980-luvulta Pirjo Koivula, nykyinen Luchsinger . Opa, Outi ja Eija olivat jo etukäteen ennen leiriä suunnitelleet leirin ohjelmaa, harjoituksia yms. Pirjo osallistui kansamme myös pariin harjoitukseen ja toi mukanaan myös yhden norjalaisvahvistuksenkin.

Outi ja Opa olivat laatineet ruokalistat ja työvuorot leiriläisille. Jos nakki iski aamuvuoroon, vapautui aamujumpasta, jota myös vuoro-ohjauksessa vedettiin. Saimme kokea erinäköisiä aamuherätyksiä. Vasta viimeisenä iltana tajusimme, että olisimme voineet käydä myös aamu-uinnilla viereisessä joessa. No ensi kerralla sitten myös aamu-uinti ohjelmaan. Jokainen ilta päättyi pieneen analyysiin päivän harjoituksista.

Leirin teemana oli oppiminen ja oivaltaminen, ei kilpailu. Jo tämän asian omaksuminen kirvoitti kielenkannat ja terävöitti kielet. Lähes jokaiselle leiriläiselle leiri oli ensikokemus norjalaisissa maastoissa. Kartat ovat täynnä käyrää ja viiden metrin käyrät ovat viiden metrin käyriä. Majoituspaikkamme sisäkatto oli neljän metrin korkeudessa, joten siitä sai hyvä käsityksen, mitä yksi ruskea viiva kartalla tarkoittaa.

Jokainen piirsi edellisenä iltana seuraavan päivän harjoituksen itse ja kaikille annettiin näin mahdollisuus tutustua etukäteen seuraavaan tehtävään. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tarjolla oli eri pituisia ratoja, kuitenkin niin, että yksittäiset radat eivät ole liian pitkiä, koska lähes jokaisena päivänä oli kaksi harjoitusta. Myös matkalla lähtöpaikalle sai lukea karttaa, tarkkailla maastoa, ja oppia ymmärtämään norjalaista karttaa ja maastoa. Jokainen hetki oli kullan kallis ja kannatti hyödyntää. Millaisia reitinvalintoja kannattaa tehdä? Millaisilla soilla juosta? Miten rasti otetaan rinteessä? Mitä ovat maastossa ohjaavat muodot ja miten niitä käytetään hyväksi? Mitä tehdään mäen päällä ennen kuin rynnätään alamäkeen? Entä miten selvitään tiheässä ja peitteisessä maastossa tai pienen paineen alaisena? Alitajuntaan oli hyvä tulla käsitys, miten Norjassa suunnistetaan. Näistä muistoista on hyvä ammentaa intoa ja osaamista talven harjoitteluun. Vaikka osalla suunnistuskokemus ennen leiriä oli aika pientä, niin sitkeästi kaikki harjoitukset tehtiin. Myös maastojen fyysisyys oli kaikille kova haaste. Leirin jälkeen kannattikin palautella hyvin.

Harjoituksissa Opa vei rastit ylämäkeen sillä aikaa, kun porukka valmistautui ja käveli lähtöpaikalle polkua ylämäkeen. Enimmillään lähtöpaikalle oli lähes neljän kilometrin ylämäkikävely. Outi taasen haki rastit pois. Olli sai lääkärinlaukkunsa kanssa olla mukavan rauhassa. Vain muutama rakko ja pikkuhaava hoidettiin iltaisin kuntoon.

Jokaisen harjoituksen jälkeen kävimme uimassa tunturijärvissä. Vesi oli ihanan lämmintä ja uinti mukavan palauttavaa. Viikon harjoitusrasitus oli aika kova. O-Ringenkävijät jättivät vaelluksen väliin kokonaisrasituksen pienentämiseksi. Eija ja Pirjo vaelsivat hieman lyhemmän reitin kuin pääjoukko, mutta reitit kohtasivat ja vaeltajat kävivät tutustumassa suosittuun tunturin huippuun, jota kongsberiläiset valloittavat päivittäin. Eräskin kongsberiläinen lähes 90-vuotias mies oli käynyt huipulla yli 300 kertaa yhden vuoden aikana.

Pirjo kertoi meille myös Kongsbergin historiaa ja nykypäivää. Kaupunki on yksi Norjan teknologiakeskittymistä ja infrastruktuurin sekä asuntojen rakentaminen on reipasta. Yhden harjoituksen viimeinen rastipiste olikin jo jäänyt nousevan omakotitaloalueen alle.

Leirin vapaa-aikana pelattiin niin innokkaasti suopotkupalloa ja harrastettiin muita aktiviteetteja siinä määrin, että viimeisinä päivinä leirin johto joutui määräämään keskipäivälle myös päiväunet.

Yhtenä iltana oli yllätysohjelmana pukukilpailu, jonka äänestyksen voitti HIP HOP tiimi eli Miguel, Niki ja Elina. Johtoportaan esitys jäi ilman ääniä hyvästä ennakkovalmistautumisesta huolimatta. Leirin päätösharjoitus oli yllätyksellinen pariviestikilpailu, jonka ohjeet päivittyivät viestin kuluessa, ja jossa osa matkasta taitettiin ilman karttaa maatiejuoksuna.

Torstai-iltapäivällä kävimme tutustumassa hopeakaivokseen ja Kongsbergin historiaan ja kaupungin keskustaan. Illalla pidimme vielä Opan johdolla Ungipalaverin. Jallin Eero tiivisti leirin lyhyeen: Pidetäänhän tällainen ensi vuonnakin?!

Kotimatkalla, joka siis sisälsi myös osallistumisen Ungiin Lounais-Ruotsissa, teimme harjoituksen Ruotsin MM2016 tyyppimaastossa. Hieno kokemus, erityisesti Lapilan Eerolle, joka näki karhun. Tämä hieman harmitti muita, olisi ollut hienoa nähdä karhu. Mutta ei auttanut, matkaa piti jatkaa, jotta ehdimme Ungin kilpailupaikalle ajoissa.

Kongsberg on norjalaisten suunnistajien paratiisi. Maastot ja kartat ovat upeita. Kongebergissa asuu Norjan arvostetuin kartanpiirtäjä Jørg Luchsinger (Pirjon aviomies) sekä suunnistuksen moninkertaiset maailmanmestarit Øyvin Thon (http://en.wikipedia.org/wiki/%C3%98yvin_Thon) ja Brit Volden (http://en.wikipedia.org/wiki/Brit_Volden). Thonin veljekset Øyvin ja Harald ovat puolestaan olleet aikoinaan paljon yhteistyössä Parman kanssa ja he ovat useasti leireilleen mm. Parmaharjussa. Tällaista on kansainvälinen verkostoituminen.

Kotijoukot ja muut kiinnostuneet pääsivät seuraamaan leirin tapahtumia twitterin kautta #msparmakongsberg2014. Leiri oli osa OKM:n tukemaa seuratoiminnan kehittämishanketta Miljoona polkua maailmalle. Kiitos kaikille, jotka autoitte meitä järjestämään tämän.

- Kongbergan työryhmä -

Kuvia