MS Parma

Leppoisaa rupattelua kahvikupposten ääressä oli tarjolla, kun astuin sisään Laitilan VPK:n majaan. Nenänvalkaisun ensimmäiseen eli Open classin starttiin oli vajaat puoli tuntia. Jotkut tekivät taktisia suunnitelmia nopeuttaakseen ensimmäisen kartan valintaa. Elon Jussi huomaa minut: Ekaks sit vaa kahvil. On siin pien riski kuitenki, ku mää ole se keittäny. Totesin; sait yli puhuttua.

Matkalla alkanut vesisade sen kun kiihtyi osanottajien iloksi. Lähipusikkolaiset olivat varautuneet omalta osaltaan kaikkeen. Ennakkokirjoitukset kisasivuilla olivat sen sorttisia, että mistään ei oteta vastuuta ja jos joku menee pieleen, niin syyttelemään saakka kukaan ei tohdi lähteä. Selitykset oli valmiina joka tilanteeseen.

Suomisen Jukka tulospalvelussa istuskeli koppa-auton lavalla sateelta suojassa. Lammilan Jyrki katseli mäen päällä rivitalon terassilla, kun osanottajat valitsivat karttojaan räystään alla. Tyytyväisin oli muonitusmestari Hannulan Jaska. Rinteen isossa grillikatoksessa tulenlieskat lämmittivät mukavasti, kaikki tarjottava oli sateelta suojassa, mehut pysyi lämpimänä grilliverkon päällä ja makkaraa sai paistaa riippumatta oliko tarvetta tai ei.

On se Nenänvalkaisu muuttunut, eikä vähiten mukavuudenhaluisten Lähipusikkolaisten eduksi, omaa napaansa ovat katselleet. Aikanaan miehitystä ja rakenteita tarvittiin moninkertainen määrä, kun kartanvaihtopaikkoja mehu- ja muonituspisteineen oli useita kilometrien päässä. Linja-autolla osanottajia kuljetettiin matkojen päähän joskus eri lähtöpaikkoihinkin.

Monesti ilta venyi pitkään, kun sitkeimpiä sissejä sai odottaa maaliin yli kuusikin tuntia. Saunan piti pysyä lämpimänä ja vielä banketissa tarjottu juhlaillallinen heillekin valmiina.

KORKEINTAAN PUNAINEN NENÄ

Nenänvalkaisu suunnistettiin nyt 25. kerran ja maastona oli vuoden 1985 Jukola-keskuksen ympäristössä. Säitä on ollut monia, mutta tällä kertaa aamun normi syyssää taipui osanottajien harmiksi reiluksi vesisateeksi tuntia ennen starttia.

Satakunta parikilpailuna suoritettavan Nenänvalkaisun ystävää starttasi Iso-Tulejärven rantahietikolta mäen harjanteelle, jossa oli tarjolla oman valinnan mukaan erimittaisia ratoja kartoilla yhteensä 24 kilometriä. Erimittakaavaisten karttojen valmistusvuodet vaihtelivat 1949:stä 2015 saakka. Sarjasta riippuen tavoiteajat olivat Open classin kolmesta tunnista puoleentoista tuntiin, jona aikana piti selvittää mahdollisimman monta rataa. Myöhästyminen tavoiteajasta toi vähennysmetrejä lopputulokseen.

Sateesta johtuen pimeä tuli odotettua aikaisemmin lampun kanssa suunnistettava matkan näin kasvaessa. Tämä omalta osaltaan vaikutti siihen, ettei yksikään pari ehtinyt kaikkia ratoja kahlaamaan läpi.

Järjestäjien muonituskeskus sijaitsi kartanjako ja -vaihtopaikalle menneen viitoituksen varressa rinteen grillikatoksessa.  Herra Hakkarainen käytti osanottomaksuun kuuluvaa palvelua heti  lähdön jälkeen ja varmisti energiatasapainonsa säilymistä nappaamalla banaania poskeen jo ennen K-paikkaa.

Open Classin voittanut MS Parman pari, 17-vuotiaat moninkertaiset SM-mitalistit, Aaro Julkunen-Akseli Ruohola teki laajoja kaarroksia ekaksi vanhalla 1985-jukolakartalla, mutta jatkossa suunnistus sujui jopa vanhoilla peruskartoilla että lopuksi ajantasaisilla kilpasuunnistuskartoilla. Suunnistettua matkaa kertyi heille n 20km kolmessa tunnissa.

Kahden tunnin nössösarjassa MS Parman junioripari Konsta Piironen-Rasmus Ekström oli toinen kuten myös pari Aleksi Karttila-Samuli Rousku 1,5 tunnin pojanklopeissa.

Jamo

Tapahtuman virallinen tieto ja omavastuu löytyy täältä

Muutama ruutu hämärtyvässä vesisateessa ilman salamaa