MS Parma
huippusuunnistusseura Mynämäeltä ja Liedosta
- MS Parma
- Info
- Toiminta
- Kilpailut
- Jukola 2022
- SM-viesti 2019
- Uutisia
- Kilpailukutsu
- Kilpailuohjeet
- Tävlingsdirektiven på svenska
- Aikataulu
- Ratamestareiden mietteitä
- Ratapituudet
- Kuntosuunnistusviesti
- Tulospalvelu
- Online-tulokset
- GPS-seuranta
- ISTV:n lähetys
- Kilpailukeskuskartta
- Ravintolapalvelut
- SM-kilpailujen erillisohjeet
- Kuvia maastosta
- Vanha kartta
- Pelastussuunnitelma
- Majoitusvaihtoehtoja
- KISAKUVIA
- Kilpailut 2017
- Kilpailut 2016
- Kilpailut 2014
- Kilpailut 2013
- Kilpailut 2012
- Kilpailukalenteri (IRMA)
- Kuntosuunnistus
- Suunnistuskoulu
- Nuoret
- Keskustelu
- Valmennus
- Kuvagalleria
21.5.2018
Ruoholalle pitkän näyttökisan voitto
Tessa Salmialla hyvä sijoitus pitkän näyttökisassa
Akseli Ruohola varmisteli paikkaansa tuleviin nuorten MM-kisoihin pitkän näyttökisoissa Hollolanssa sunnuntaina. Sairakkalan suppa-kangasmaasto tuli seljätettyä ylivoimaiseen tapaan. Kakkoseksi tullut Valkeakosken Aaro Aho jäi yli kolme minuuttia.
– Alun hyvästä keskittymisestä huolimatta tein heti ykköselle huonon reitinvalinnan. Keskivaiheilla sujuvuus katosi yhdellä rastivälillä, mutta sen jälkeen sain pakan onneksi taas kasaan. Oravapolkuvirhe osui kohdalle vielä, kun juoksin polkua väärään suuntaan. Loppu ihan OK. Jaksoin hyvin, kun nesteytyskin onnistui, Akseli analysoi.
Toinen MS Parman onnistuja oli D16-sarjan Tessa Salmia , joka sijoittui kuudenneksi. Kouvolan Elisa Mattila kukisti 5,5 minuutilla toiseksi tullee seurakaverinsa Liisa Peltosen. Tessan ero voittajaan oli 12 minuuttia.
MS Parma oli isolla junioriosastolla kisassa mukana, mutta kahden onnistujan lisäksi muut jäivät kauas kärjestä. 16-pojat oli sentään kohtuullisilla sijoilla, Aleksi Karttila oli 13. ja Samuli Rousku 18. Kakskymmpisistä pojista neljä jätti matkanteon kesken.
Sairakkalan karkeapiirteiset syvät supat osoittautuivat junioreille todella vaativiksi. Pummit oli monilla useiden minuuttien luokkaa. Pitkät tasaiset kangasosuudet olivat taas helpompia, mutta suunnassa pysyminen oli monille kuitenkin ongelma, kartanlukukohteita kun oli niukasti tarjolla näillä alueilla.
Muistuu mieleen kilpailumatka 2pv Lahti-suunnistukseen 80-luvun vaihteessa ja juuri tähän samaiseen maastoon, tosin sen pienipiirteisin osakin oli silloin mukana. Meitä oli kahden valmentajan autot täynnä seuran tulevaisuuden lupauksia, tosin olemattomalla suppamaastokokemuksella.
Kakskymppisen juoksuvoimaisen veijarimme, piti tulla K-paikalta hakemaan uutta vauhtia kaksi kertaa lähdön jälkeen, ennen kuin ykkösen lippu halkesi ja loppuaika kympillä oli luokkaa 2.40! SM-mitalitasoinen kaverimme taas polki kaikki isot supatkin pohjanmaan kautta, mikä rassasi lopputulosta.
Vaatimattomuutenikaan ei estä kertomasta, aina suppamaastoista nauttinut meikäläinen taisi olla ainoa, jolle palkintopöydältäkin riitti jotakin; kuusi pikkusnapsilasia on vieläkin tallessa, tosin vuosikymmeniä käyttämättöminä!
