Suunnistuksen maailmanmestaruuskilpailut Italiassa Genovassa kisatiin kolmessa lajissa. Kilpailumatkoina olivat henkilökohtainen sprintti, Knock-Out-sprintti karsintoineen sekä sprinttiviesti.

Mitä oli odotettavissa. Paljon mäkeä ja voi olla aika kompleksisia reitinvalintoja. Niihin on treenien kautta pystynyt aika hyvin valmistautumaan, mutta aina voi tulla yllätyksiä kisassa. Avoimin mielin pitää lähteä suorittamaan. Oma perussuoritus riittää pitkälle, joukkueessa arvioitiin.

Ehkä isoimmat haasteet olivat lämmön kanssa. Kuuman ja kostean ilman yhdistelmä tuntui aika pahalta. Kisaviikon aikana lämpötilat pyöri kolmessakymmenessä asteessa ja välillä päällekin.

Sprintin karsinnat oli jo tiukkoja. Jurgen Joonas oli kahdeksas, Maija Sianoja kymmenes ja Akseli Ruohola kahdestoista, kun kaksitoista pääsi finaaleihin.

Finaalissa Tuomas Heikkilä otti pronssia Norjan Kasper Harlem Fosserin voittaessa ja Ranskan Guilhem Veroven oltua hopealla. Naisissa Sveitsin Simone Abersold oli järkyttävän ylivoimainen voittaessaan 1.11 erolla Norjan Pia Young Vikin.Jurgen Joonas oli neljästoista, Akseli Ruohola kahdeskymmenes ja Maija Sianoja viidestoista. Aksulla ero kärkeen oli 1.33 ja Maijalla 2.54. Ongelmia oli heti alkupään reitinvalinnoissa. Oltiin vähän hitaasti liikkeellä, eikä mitalikamppailuun ollut asiaa.

Kuvat: ANU UHOTOINEN/ssL

Suunnistuksen MM-kilpailujen tapahtumarikas Knock-Out-päivä huipentui Akseli Ruoholan hopeiseen mitaliin Genovassa. Kaikki suomalaiset selvisivät ensin alkueriin ja sitten välieriin, mutta finaaleissa nähtiin vain Ruohola. Muut Maija Sianoja mukaan lukien sortuivat yllättävän vaikeilla rastiväleillä vaikeuksiin löytää nopeasti oikea reitti.

Miesten kilpailun voittoon suunnisti Ranskan Guilhem Verove ja pronssille Ruotsin Isac von Krusenstierna.

Viime vuoden Knock-Outin EM-pronssimitalisti teki taktisesti vahvoja suorituksia läpi erävaiheiden. Päivän selkeä tavoite oli finaalipaikan lunastaminen.

– Vaihe vaiheelta eteenpäin. Olen tyytyväinen semifinaaliin. Siinä oli malttia, vaikka porukassa seisoskeltiin ja mietittiin, mistä rastille pääsee. Maltoin siinä, etten lähde ainakaan mitään omaa tyhmää tekemään, Ruohola avasi tunnelmiaan.

Välierän hämmentävä ja mielipiteitä herättänyt monitasoinen rastiväli 4–5 koitui monien potentiaalisten finalistien kohtaloksi. Rastivälin parhaaksi taktiikaksi osoittautui maltti. Myös Ruoholan kuuden suunnistajan erässä pohdittiin tosissaan, minne kuuluu mennä. Knock-Outissa menestyminen vaatii tunnetusti yhtä lailla fysiikkaa kuin erinomaista taktiikkaa.

– Eka mies tuli aukiolle ja oli ehkä tietävinään, minne mennään mutta sitten huomattiin, ettei sieltä pääse. Sitten ollaan aukiolla ja kaikki levittää kartan. Periaatteessa tiesin, että rasti on ylätasolla. Oli tehty hyvät valmistautumiset ja tiesin, että sinne pitää kiertää kaukaa, mutta en uskaltanut yksin lähteä vetämään. Maltoin ja katsoin muiden ratkaisuja. Erän voito maistui, Ruohola totesi.

Myös finaalirata oli haastava, mutta suoraviivaisempaa toteutusta reitinvalintojen osalta. Knock-Out-päivään sisältyy kolme kovaa erävaihetta. Lisäksi Genovan kolmenkymmen asteen helle antoi oman haasteensa.

– Reitinvalinnat onnistui ja olin pystynyt valmistautumaan valmiiksi loppuun. Tiesin reitit, eikä tarvinnut enää hirveästi miettiä. Alussa kärsivällisyyttä ja jos tulee pikku rakoja, ne pitää ottaa kiinni, kun pystyy. Oli pysyttävä tuntumassa ja ollava valmiina loppuun. Taktiikan mukainen veto Ruohola kuittaa.

– Olen tyytyväinen lopun jaksamiseen. Isac vähän epäonnisesti kaatui ennen vikaa väliä ja tiesin päässeeni kärkeen. Verove tuli kuitenkin vielä ohi, mutta tiesin, että mitali on käden ulottuvilla.

– Kun tajusin tilanteen, niin kaikki peliin loppuun asti. Oli niin kova kannustus, että ei tiennyt kuinka lähellä kaveri tulee. Juoksin vain henkeni edestä maaliin, hopeamitalisti puuskutti.

Vaikka urheilijat tavoittelevat menestystä, ei Ruoholakaan osaa sanoa, miltä MM-mitali oikeastaan tuntuu. Onko se aina se kliseinen, että menee sanattomaksi eikä tiedä mitä pitäisi ajatella. Ehkä lentokentällä vastaanottokomitean puheita kuunnellessa alkaa vähitellen valjeta.

SPRINTTIVIESTI ISO PETTYMYS

Isoin odotuksiin sprinttiviestiin lähtenyt Suomi joutui pettymään alkukauden maailmancupsijoitusten jälkeen ja tyytymään kymmenenteen sijaan. Kovassa helteessä fyysinen vire ei joukkueella ollut kohdillaan. Alkuviikon rasitukset tuntui painavan jaloissa. Toisaalta epäonneakin oli.

Avausosuudella Veera Klmettisen alun virhe pudotti Suomen jälkijoukkoihin ja kiinniajaminen osoittautui vähitellen liian raskaaksi, kun fyysinen vire ei ollut hyvä. Vaihdossa 1.07 kärjestä sijalla neljätoista.

Toinen osuus lähti Ruoholalla liikkeelle lupaavasti, mutta tämä joutui etenemään yksinään samalla, kun kärkiletka pystyi kirittämään toinen toisiaan.

– Olisi siinä kaivannut vähän vetoapua. Siitä olisi varmasti saanut henkisestikin lisää voimia. Helpottaa myös suunnistusta, jos edellä on porukkaa. Mutta ei se nyt sinänsä siitä jäänyt kiinni. Kyllä mä sen alun ihan hyvin yksin tulin.

– Tiesin, että jos vetää hyvän suorituksen, pysytään vielä ihan hyvillä asemilla. Kun lähdettiin tulemaan mäen päältä alas, käännyin väärälle kadulle ja siinä tuli aika paljon lisämetrejä. Tokavikalle tuli vielä huono reitinvalinta ja olin kyllä tosi väsynyt loppuun. Ei ollut hirveästi voimia enää.

Ruohola myöntää eilisen MM-hopeamitaliin johtaneen kolmen kovan erävaiheen Knock-Out-sprintin painaneen jaloissa. Loppuun Akseli Ruoholakin teki pari huonompaa reitinvalintaa ja kärkikarkasi 40 sekuntia lisää sijoituksen muuttumatta. Tuomas Heikkilä oli parhaassa vedossa ja kulki kärjen vauhtia nousten sijalle kymmenen.

Ankkurina suunnistanut Sianoja myöntää, että kun kuulee joukkueen olevan ulkona kärkikamppailusta, on tiedolla vaikutusta tekemiseen.

– Yritin lähteä tekemään hyvää suoritusta. Mutta jo ennen ykköstä törmäsin tolppaan, kun juoksin itävaltalaisen takana ja luin itse karttaa. En vain huomannut sitä ja sitten olin siellä maassa.

Sianojan käteen tullut vekki oli sen verran syvä, että tämän karttakin oli yltä päältä veressä. Veren tuhrimasta kartasta oli jopa vaikea erottaa mikä punertava sävy tarkoitti kiellettyä aluetta ja mikä oli verta.

– Aika huono suoritus se oli taidollisesti. Loppupuolella tuli aika paljon ohiajoja ja oli fyysisestikin aika pehmeä olo.

– Juoksin itävaltalaisen perässä kartta lukien ja törmäsin tolppaan lentäen nurin. Käteen tuli syvä verta vuotava vekki. Karttakin tuhraantui niin ettei siitä tahtonut erottaa värejä. Huono suoritus taidollisestikin, Sianoja päätti.

• Jamo