| Harjoituspaketit | Mynärastit | Satarastit | Harjoituspäiväkirja | IRMA     |      Liedon Parma | MS-52 |

MS Parma

huippusuunnistusseura Mynämäeltä ja Liedosta

Aksu ja Maija onnistuivat MC-finaalin pitkällä matkalla

Akseli Ruola yhdeksäs MC-finaalin pitkällä matkalla. TIMO MIKKOLA

Vuoden 2024 suunnistuksen maailmancupin päätöskierros käydään Kuopion Lastulahden maastoissa. Tapahtuma on samalla ennakko vuoden 2025 maastomatkojen MM-kilpailuille. Paikalla ovat niin Suomen kuin muun maailman kärkisuunnistajat. Yhteensä kilpailuihin on ilmoittautunut 294 suunnistajaa 32 eri maasta.

Pitkä matka avasi kisat torstaina. Suomalaismenestys miehissä oli kautta aikojen paras tällä tasolla. Miikka Kirmula voitti, Eetu Savolainen oli kolmas menestystä täydensi MS Parman Akseli Ruohola yhdeksännellä sijallaan ja Olli Ojanaho kymmenentenä.

Kisa oli Ruoholan paras arvokisastartti kuluneella kaudella. Vauhtia riitti kohtuullisen hyvin maaliin saakka. Komanneksi paras suomalaissijoitus lupailee startteja vielä jatkossakin.

– Hyvä perusveto! Pitkästä aika tuntui vauhdikkaalta juoksu metsässä! Ja jaksoin hyvin maaliin asti. Muutama pieni virhe tuli peräkkäisillä rasteilla puolimatkan krouvilla, mutta reitinvalinnat pidemmillä väleillä onnistuivat, Ruohola totesi.

Suomalaisnaiset jäivät lievästi miesten varjoon. Tove Alexanderssonin kyytiin ei pystynyt tänään kukaan. Neljä  minuuttia jäi kakkonen Sveitsin Simone Abersold. Parhaana suomalaisena oli oli loppua kohti parantanut Venla Harju, mutta jo seitsemän minuuttia Toven takana.

Maija Sianoja oli jälleen kolmanneksi paras suomalainen, mutta ero Tooveen venyi 12 minuuttiin.

– Se oli ihan ok veto. Fyysisesti tuli ihan jaksavasti loppuun asti, mutta kyllähän siellä moneen kohtaan jäi taidollista viilattavaa: sellaisia minuutin koukkuja tuli muutamassa rastinotossa ja ainakin yksi selkeä virhearvio reitinvalinnassa. Ne kun olisi saanut pois, niin olisi voinut olla vielä tyytyväisempi.

– Oli kuitenkin vähän haasteita valmistautumisessa, kun viime viikolla kaaduin pahasti ja löin hampaani kallioon. Parin hammaslääkärireissun jälkeen hampaaat on nyt kuitenkin paikoillaan, eikä häirinneet suunnistusta. Onneksi ehti viikon päivät kulua ennen kuin piti kisaan lähteä, sillä alkuviikosta tuntuma suussa oli vielä aika paljon huonompi ja pohdin, että onko edes järkevä lähteä kisaamaan.