MS Parma

Sprinttiviestin Suomenmestaruudet ratkottiin Härmälän Campingalueen ympäristössä Tampereella sunnuntaina.

Sprinttiviesti on tuore laji suunnistuksessa. Joukkue koostuu yhdestä mies- ja yhdestä naissuunnistajasta, joista kumpikin juoksee kaksi noin kahdentoita minuutin osuutta.

Aamulla juostiin henkilökohtainen karsinta ja jatkoon pääsi joukkueen yhteenlasketun ajan perusteella 30 joukkuetta.

Pääsarjojen viestissä MS Parman ykkönen oli koko viestin ajan kolmen parhaan joukossa ja se päätyi lopulta SM-pronssille.

Finaalissa mitalisuosikit Pyrintö, Helsingin Suunnistajat ja MS Parma erottuivat muista joukkueista jo ensimmäisellä osuudella miesten viedessä viestiä, eikä tilanne muuttunut seuraavilla osuuksilla.

Helsingin Suunnistajien Tuomas Heikkilä lähetti Evely Kaasikun kärjessä ankkuriosuudelle, mutta kannoilla tulivat Akseli Ruoholan osuudelleen lähettämä Maija Sianoja ja Kymäläisen matkaan päästämä Venla Harju. Harju nappasi kärkikaksikon kiinni jo varhaisessa vaiheessa ja oli lopussa vahvin vieden mestaruuden.

‒ Tein varmaa omaa työtä molemmilla osuuksilla. Porukka hajosi avausosuudella melko nopeasti. Ekalla osuudella tuli muutama pieni turha kaarros rastille, mutta ei mitään sen isompaa. Jälkimmäinen osuus oli teknisesti parempaa. Juoksuvire oli hyvä ja mukavaa oli kisata. Tämä oli hyvä ”viimeistely” ennen ensi viikolla alkavaa maailmancupia varten. Pronssimitali maistuu, Ruohola kuittasi.

‒Tänään oli vaikea päivä fyysisesti, sillä viikolla meni pari päivää pienessä flunssassa. Aika pitkään piti eilen puntaroida lähdenkö tänään ollenkaan kisaamaan. Kroppa ei ollut aivan täysin vielä palautunut ja Venlan vauhtiin ei tänään pystynyt vastaamaan. Akseli tarjoili ankkuriosuudelle hienon lähtöpaikan ja olisi tietysti ollut kiva, että olisin pystynyt täydessä terässä haastamaan Evelyniä ja Venlaa, mutta näin tällä kerta. Nyt pitää vain toivoa, että ensi viikolla saisi jo paremmat jalat alle mc-kisoihin, Sianoja visioi.

MS Parman Petri ja Sanna Paukkunen nappasivat ylivoimaisen mestaruuden sarjassa H45 johtaen kisaa aivan ensimetreistä lähtien maaliin saakka.

‒ Ekalla osuudella oli hauska juosta, kun en ole ikinä sprinttiä juossut yhteislähtönä. Lähdin täysillä ekaan vetoon, enkä säästellyt kuin lopussa kun tiesin olevani kärjessä. Tarkoitus oli vaan päästää Sanna kärjessä tekemään omaa työtä. Toisella vedolla yritin myös juosta sen minkä pääsin, joku huono reitinvalinta on tullut kun olin hävinnyt nopeimmille reilusti. No, jälkimmäisellä radalla tein kyllä selvän puolen minuutin virheen, totesi Petri.

Sannalle oli langennut toisen osuuden ja ankkurin rooli. Maali tuli vastaan minuutti ja neljäkymmentä sekuntia ennen Pargas IF:n Yvonne Gunellia.

‒ Eka veto oli tosi hyvä, yksin kärjessä koko matkan. Toinen veto oli vähän huonompi, mutta yksin tulin kärjessä maaliin saakka. Paukelle täydet pisteet, rohkea veto alusta alkaen ja päästiin karkuun, kiiteli Sanna miestään.

MS Parman kakkosjoukkue Eero Heinonen-Elsa Ankelo oli finaalin kahdestoista. Joukkueella oli potentiaalia sijoittua korkeammalle, jos kaikki olisi ollut kunnossa.

– Kyllä se niin on, että kaksi flunssaa kuukauden sisään on vain liikaa. Paras terä fyysisestä kunnosta oli tiessään ja suorittaminen aika kädenlämpöistä. Kohtuullista matkavauhtia pystyi pitämään, mutta yksi tai kaksi lisävaihdetta jäi uupumaan. Iso harmitus totta kai itselle, mutta myös Eeron puolesta, sillä hyvä ja kilpailukykyinen joukkue oltaisiin oltu, jos olisin ollut siinä kunnossa, mitä ennen sairasteluita.

HD18-joukkue Topias Lautamäki-Eerika Lohtander kolmastoista.

• Jamo
• Kuva-albumi by TEPPO
• Kisasivut